Koska tarkasteltavat kohdeteokset edustavat niin historiallista kuin fantastista kirjallisuutta, tarkastelen niiden keinoja kiinnittyä oletetun lukijan todellisuuteen sekä fantasian ja maailmanrakentamisen teorian että historiallisen romaanin teorioiden näkökulmasta. Artikkelin lähestymistapa on kirjallisuustieteellinen, ja käytän kertomuksentutkimuksen metodeja havainnollistaakseni suhdetta, joka kohdeteoksissa muodostuu Kalevalan, teoksen oman tarinamaailman ja todellisen maailman välille. Yhteistä niille on, että kaikki nämä erilaiset tarinamaailmat tuovat Kalevalan lähemmäs lukijan maailmaa. Yksi sijoittaa Kalevalan tapahtumia ja henkilöitä fantasiamaailmaan, toinen historialliseen maailmaan ja kolmas nykypäivään. Aineistona on kolme 2000-luvun Kalevala-muunnelmaromaania, joiden tarinamaailmat ovat erilaiset. Käsittelen artikkelissani Kalevalan synnyn uudelleenselittämistä fiktiossa. Lisäksi sovellukseni osoittaa, että Tammen mallin esittämä kerronnan hierarkkinen rakenne on yhä pätevä, ja siihen on mahdollista yhdistää uudempia tai sen kanssa aiemmin yhteen sopimattomana pidettyjä teorioita. Vaikka todennan artikkelissa viittausten kerrostumisen ilmiön vain yhdessä teoksessa, tuloksilla on soveltamispotentiaalia myös muihin Kalevala-muunnelmiin tai vastaavanlaisiin teoksiin. Tällä teoriasynteesillä viittausten kerrostumisen kuvaus onnistuu kattavasti. Osoitan artikkelissa mallin käyttökelpoisuuden yhdistämällä siihen eri aikakausien ja suuntausten käsityksiä tarinamaailmoista, nykyisen retorisen narratologian uudelleenarviointia kerronnan kommunikaatiorakenteesta ja kahden teoksen vuorovaikutuksen kontekstia avaavaa adaptaation teoriaa.
Sen ytimenä on Pekka Tammen (1992) klassisen narratologian teoretisointeihin perustuva Boothin-Chatmanin malli, joka kuvaa kerronnan hierarkkista rakennetta. Esittelen ja hyödynnän artikkelissa uudenlaista teoriasynteesiä. Tätä moninaista kerrostumisen tapaa Kalevala-muunnelmissa ei ole aiemmin tutkittu, eikä ilmiön erittelemiseksi ole kirjallisuustieteessä olemassa valmista teoreettista työkalua. Erittelen näitä tasoja, ja osoitan, että kerrostumisella on teoksen kommunikaatiotavoitteen kannalta oleellisia tehtäviä.
Viittaukset ankkuroituvat analyysissani joko muunnelman omaan tai alkuperäiseen versioon Kalevalan maailmasta. Osoitan, että romaanin viittaukset eepokseen kerrostuvat jopa viidelle erilaiselle rakenteelliselle tasolle kerronnassa ja tarinamaailmassa. Karpin romaani toisaalta versioi Kalevalaa hyödyntämällä sen henkilöhahmoja, maailman piirteitä ja juonikulkuja, toisaalta se jatkaa Kalevalan tarinaa. Edelleen tarkastelen, kuinka romaanin viittaukset eepokseen kerrostuvat romaanin kerronnan ja tarinamaailman rakenteessa. Tarkastelen tässä artikkelissa, millaisin eri tavoin Kalevala-muunnelmaromaani Mikko Karpin Väinämöisen vyö (2007) viittaa kansalliseepos Kalevalaan (1849).
0 kommentar(er)
